Faktaa

Olen valmistunut puheterapeutiksi Helsingin yliopistosta 19.3.1991.

Itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi siirryin 15.10.1993.

Olen viittomataitoinen, käytän haptiiseja eli kosketusviestejä ja olen kehittänyt työssäni auditiivisen askelluksen polkuaskellusmenetelmän. Muita puhetta tukevia tai puhetta korvaavia vaihtoehtoisia kommunikointimuotoja käytän asiakkaitteni erityistarpeiden mukaan.

Ammattitaitoni on kasvanut tekemällä, pohtimalla, ajatuksia jakamalla, kouluttautumalla ja kouluttamalla. Arjen perustyössä olen saanut kerätä tekemisen taitoa ja ymmärrystä lapsen kanssa toimien, lasta kuunnellen ja lapsen omien ihmisten kanssa lapsen äärellä ollen. Jatkuva ja säännöllinen työnohjaus on ollut työssäni tärkein yksittäinen voimavara. Olen myös saanut jakaa ajatuksia kokeneiden puheterapeuttikollegojen kanssa ja tehdä yhteistyötä monen taitavan fysio-, toiminta- ja psykoterapeutin kanssa; näistä lämmin kiitos! Ammatilliset koulutukset vuosittain ovat tiedon ja inspiraation lähde. Myös kouluttaminen tuottaa oman osaamisen ja tiedon jäsentämistä. Työni puheterapeuttina on monipuolista ja kiinnostavaa, ja haluan olla perheille avuksi.

Virstanpylväitä

Lasten puheterapiassa leikki on aina mukana ja leikkiä voi käyttää monella tavalla. Olen perehtynyt leikin käyttöön terapeuttisena menetelmä työnohjauksen tukemana sekä 2½-vuotisessa Puheterapeuttien leikkiterapiakoulutuksessa 1997-1999 (järjestäjänä Puhenterapian työnohjaus ry, nykyisin Dialogisen puheterapian tuki ry). Vuodet ovat jo vierineet leikkiterapiakoulutuksesta, mutta lasta kuunteleva ja lapsesta lähtevä leikki elää ja voi hyvin työssäni. Olen ollut myös usean vuoden ajan Dialogisen puheterapian tuki ry:n hallitustyössä mukana, ja siinä osaltani tuottamassa puheterapeuteille koulutussisältöjä vuorovaikutuksesta, leikistä puheterapiassa kahdenkesken lapsen kanssa ja kolmisin lapsen ja hänen vanhempansa kanssa.

Varhaisen vuorovaikutuksen alkujuurille sain sukeltaa vetäessäni Näkövammaisten Keskusliitto ry:n Lasten kuntoutuksen Kimppakyyti-projektia 1.4.2006-30.3.2009. Kimppakyyti oli varhaisen vuorovaikutuksen kehittämishanke syntymäsokeiden vauvojen ja pienten lasten perheissä. Osallistumiseni projektivuosina Care Index – ja Emotional Availability Scales –menetelmien koulutuksiin sekä vauvaperhetyöhön ohjaavaan työnohjaukseen ovat vaikuttaneet suuresti nykyiseen perustyöhöni: lapsen vuorovaikutus- ja kommunikointitaidot rakentuvat nimenomaan kiintymyssuhteessa hänen hoivaajaansa ja tätä haluan edistää terapiatyössäni.

Näkövammaprojekti johdatti sosiaalishaptisen kommunikaatiomenetelmän äärelle jo vuonna 2006. Olen suorittanut menetelmän pitkän, kuusipäiväisen koulutuksen ja saanut jatkaa yhteistyötä menetelmän kehittäjien Riitta Lahtisen ja Russ Palmerin kanssa senkin jälkeen. Haptiisit, kosketusviestit, ovat avanneet uusia näkymiä vaikeimmin vammaisten kuntoutukseen, ja tätä inspiraatiota ja osaamista olen pyrkinyt jakamaan eteenpäin.

Yksi virstanpylväs työurallani oli Mielekkään kielen resepti®–menetelmän syntyminen keväällä 2008. Mielekkään kielen resepti® sai rekisteröidyn tavaramerkkisuojan syksyllä 2009. Reseptiryhmiä olen pitänyt sekä opetus- ja kuntoutusalan ammattilaisille sekä vanhempainryhmille, ja käytän reseptiä jatkuvasti omassa asiakastyössäni.

Olen työssäni kehittänyt vaikeasti näkövammaisille henkilöille vaihtoehtoisen kommunikoinnin menetelmänä auditiivista askellusta. Kehitysvammaliiton Tikoteekin kiinnostuttua yhteistyöstä syntyi laajasanastoinen aikuisille tarkoitettu auditiivisen askelluksen POLKU-kansio vuonna 2013. Auditiivisen askelluksen vasta-alkajille kehitin Tikoteekin kanssa EnsiPOLKU-kansion vuonna 2015. (Molempien kansioiden tilaukset Tikoteekistä).

2010-luvulla puheterapiassa Suomessa on noussut esille oraalimotorisen kuntoutuksen erilaisia suuntauksia ja menetelmiä. Itse olen perehtynyt vuodesta 2011 Oral Placement Therapy –menetelmään (OPT1&2 /TalkTools, USA) ja vuodesta 2015 Myofunktionaaliseen terapiaan (Face-Former, OSP-suulakilevy/Berndsen Medizintechnik, Saksa). Vuonna 2013 aloin kiinnostua kinesioteippauksen mahdollisuuksista suualueen toimintakyvyn edistämisessä ja hoitokokeilut ovat olleet myönteisiä.

Olen saanut työstäni Suomen Puheterapeuttiliiton pronssisen ansiomerkin vuonna 2011.

Filosofiaa

Lapsen kieli ja mieli rakentuvat yhdessä. Lapsen psyykkisen hyvinvoinnin ja minäkehityksen edistäminen on aina vuorovaikutustaitojen kuntoutuksen tavoite. Aikuisina meidän on oltava herkkiä ja valppaita kuulemaan ja huomaamaan lapsen kehityksen vaihe ja kehittymisen tahti ja autettava ja "kutsuttava" lasta kehittymään sellaiseksi itsekseen, joksi hän voi tulla. Mottoni on:

"Vaikeavammainen lapsi ei ole erityislapsi vaan hyvin erityinen tavallislapsi".

Hyvin erityisellä tavallislapsella on hyvin tavalliset tarpeet kontaktiin, turvaan, vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja leikkiin. Puheterapeuttina olen löytöretkeilijänä etsimässä lapselle keinoja olla "hyvin erityinen tavallislapsi" ja samalla pyrin olemaan vanhemmille matkakumppani ja kartanlukija heidän matkallaan lapsensa kanssa.